Hyvä renki, huono isäntä
Sähkö on iloinen asia. Se tuo arkeen mukavuutta ja sujuvuutta, työhön tuottavuutta ja vapaa-aikaan elämyksellisyyttä. On vaikea kuvitella elämää ilman sähköä. Ilman sitä maailma olisi kovin erilainen ja elämäntapamme hyvin toisenlainen.
Luukut kiinni!
Tässä on ollut pitkin viime talvea keskusteluissa yksi kuuma peruna, nimittäin eläkkeellesiirtymisikä ja muut tehostamistoimenpiteet työurien pidentämiseksi. Työmarkkinajärjestöt pääsivätkin pitkien neuvotteluiden jälkeen yhteisymmärrykseen siitä, mitä tehdään. Yhtä mieltä ollaan siitä, että eläkkeelle siirtymisikää pitää saada nostettua, tai muuten hyvinvointiyhteiskunta ei pysty enää rahoittamaan tätä järjestelmää. Vaihtoehtona on ollut työurien pidentäminen alkupäästä, eli nuoret pitää saada nopeammin koulun penkiltä työelämään sekä korkeampi työllisyysaste. Syrjäytyneitä nuoria on tällä hetkellä yli 100 000, ja tarvittaisiin kristallipallo kertomaan, miten heidät saadaan työelämään. Se ei onnistu ainakaan nykyisillä toimenpiteillä. Kasvavat eläkemenot vaativat pidempiä työuria.
Mitä McGyver tekisi?
Elämässä tulee eteen yllättäviä selviytymistilanteita. Autostasi katkeaa kaasuvaijeri juuri kun olet viemässä anoppia malaganlennolle. Jonotat linnanjuhliin kun vyösi solki hajoaa. Romanttisella souturetkellä huomaat, että veneen tulppa unohtui. Olet asioinut WC:ssä vieraassa paikassa kun huomaat paperin loppuneen. Näissä tilanteissa voi mennä paniikkiin ja nolata itsensä. Tai sitten voi vetää henkeä ja kysyä itseltään, ”okei, mitä MacGyver nyt tekisi?”
Liekettä, kiitos!
Toisena pääsiäispäivänä 9.4.2012 tuli kuluneeksi 210 vuotta Elias Lönnrotin syntymästä. Suomi vuonna 1802 oli hyvin erilainen paikka kuin nykyään. Lönnrotin lapsuudenkodissa Paikkarin torpassa ei katsottu televisiota tai surffailtu internetissä tai laitettu ruokaa sähköliedellä.
Uusi ammatti
Hitto taas se on sammunut. Tässä meidän perheen yleisin lause nykyään. Meistä on nimittäin tullut päätoimisia lämmittäjiä. Ei minkään veturin tai saunanpesän, vaan jotakin kummaa tapahtui vähitellen. Ensin me muutimme ihanaan, kauniiseen 60-luvun omakotitaloon. Siellä oli öljypannu, johon emme olleet erityisen ihastuneita, mutta kaukolämpöä ei kuulemma kannata sille kadulle rakentaa, kun on liian vähän taloja. Niinpä ajattelimme, että kunhan huollamme säännöllisesti, niin kyllä se toimii.
Asiakas - voit luottaa kaukolämpöyritykseen
Luottamus on keskeistä pääomaa yhteiskuntavastuullisille ja ihmisten vaivattoman arjen kannalta keskeisille toimijoille. Luotettavia energiayritysten ja koko energia-alan tulee olla. Olen yrittänyt laittaa kaukolämpöyritykset miettimään omaa toimintaansa siitä näkökulmasta herättävätkö he toiminnallaan luottamusta asiakkaiden ja yhteiskunnan silmissä. Luonnollisesti kysyn tätä kaukolämpöyrityksiltä, mutta olen haastanut ja tulen vastaisuudessa entistä enemmän haastamaan asiakkaita ja heidän edustajiltaan vastaamaan kysymykseen, mistä tämä luottamus koostuu ja mitä odotuksia heillä on kaukolämmön suhteen?
Miten tarve, neuvonta ja toteutus saadaan kohtaamaan?
Talvinen sää ja kunnon pakkasjakso ovat saaneet pohtimaan energiankulutusta. Patterin tai lämpöpumpun taukoamaton suhina on samalla iloinen ja epämiellyttävä ääni – lämpöä riittää, mutta energialasku kasvaa. Samainen suhina saattaa myös herättää kysymyksen siitä, voinko itse vaikuttaa energian tarpeeseen. Jos vastaus on ehkä tai kyllä, jatkokysymyksiä riittää. Ikävä kyllä välitön tarve, oikeat neuvot, rahoitus ja palvelun toteutus eivät usein kohtaa. Ehtii kevät tulla, aurinko lämmittää ja asia unohtuu.
Presidentinvaalit ohi ja rauha maassa - entäpä työrauha?
Presidentinvaalit on nyt vihdoinkin saatu päätökseensä - luojan kiitos. Loppuvaiheessa ehdokkaiden naamataulujen pelmahtaminen tv-ruudulle sai ainakin minut etsimään aivan toisenlaista tosi-tv:tä muilta kanavilta. Työmarkkinoihin liittyvät asiat eivät juurikaan olleet vaalikeskusteluissa esillä, vaikka työväen presidentiksi itseään kutsuva ehdokas valituksi tulikin. Ehkäpä tärkeimpänä poikkeuksena oli laittomista lakoista käyty keskustelu, jonka tiimoilta ilmeni myös näkemyseroja ehdokkaiden välillä.
Tarjolla energistä duunia!
”Kuinka monta toimittajaa tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu? Yksi, mutta koulutetaan varmuuden vuoksi neljä.”, Pekka Pekkala kirjoittaa ammattivaihtoehtoja miettiville nuorille HS:n kolumnissaan. Pekkala myös kehottaa nuoria tarkistamaan media-alan oppilaitosten lupaukset työllistymisestä mm. maksetaanko töistä palkkaa ja onko työsuhde vakituinen? Näihin molempiin aihealueisiin energia-ala pystyy vastaamaan helposti ”Kyllä!” - Energia-alan palkat ovat kilpailukykyiset ja työ ei karkaa ulkomaille kuten monilla muilla aloilla. Töitä riittää myös tulevaisuudessa. Miksi energia-alasta kuitenkin tiedetään niin vähän varsinkin nuorten keskuudessa?
James Bond on kehno energialobbari
Brittien ulkomaan tiedustelupalvelu MI6:n agentti 007 eli tuttavallisemmin James Bond on monin puolin hieno mies. Tämä hyväkäytöksinen ja hämmästyttävän monitaitoinen nopeiden autojen ja kauniiden naisten ystävä on pelastanut maailman häikäilemättömien superrikollisten tuhoisilta suunnitelmilta jo 22 elokuvassa ja vielä sitäkin useammassa kirjassa.
Yhden moitteen hän on nyt kuitenkin maanmiestensä joukosta saanut. Viime viikolla Tekniikka & Talous -lehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin ydinvoiman kielteisen imagon olevan osittain James Bond –elokuvien syytä.
Kiitos kommentistasi! Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että myyjänvaihto on Suomessa tehty...
Pohjoismaisten sähkön kuluttajamarkkinoiden tavoittelu tuntuu tosiaan kummalliselta, kun edes näitä...