Miten tarve, neuvonta ja toteutus saadaan kohtaamaan?

Talvinen sää ja kunnon pakkasjakso ovat saaneet pohtimaan energiankulutusta. Patterin tai lämpöpumpun taukoamaton suhina on samalla iloinen ja epämiellyttävä ääni – lämpöä riittää, mutta energialasku kasvaa. Samainen suhina saattaa myös herättää kysymyksen siitä, voinko itse vaikuttaa energian tarpeeseen. Jos vastaus on ehkä tai kyllä, jatkokysymyksiä riittää. Ikävä kyllä välitön tarve, oikeat neuvot, rahoitus ja palvelun toteutus eivät usein kohtaa. Ehtii kevät tulla, aurinko lämmittää ja asia unohtuu.

Suomessa on muutaman vuoden ajan pohdittu valtakunnallisen energianeuvonnan organisointia. Toteutuksen ideoita ja ajatuksia on etsitty työpajojen, selvitysten ja naapurimaiden kokemuksista ammentaen. Ruotsissa on kunnilla keskeinen asema energianeuvonnan toteutuksessa, tähän työhön ne saavat merkittävän rahoituksen. Suomen kunnissa on ollut päinvastainen kehitys, harvalla kunnalla on enää erikseen energianeuvontaan keskittyviä henkilöitä. Nykyisessä taloustilanteessa on vaikea edes päiväunissa nähdä toiminnan uudelleenorganisointia tältä pohjalta. Toisaalta ei kunnilla ole yksinään realistisia mahdollisuuksiakaan vastata energianeuvonnan laajaan tarpeeseen.  Suppeankin määritelmän mukaan neuvontaa tarvitaan asumisen, rakentamisen ja liikkumisen osalta. Osana neuvonnan organisointia TEM on nimennyt Motivan energianeuvonnan koordinaatiokeskukseksi. Tavoitteena on myös hyödyntää valtakunnallisesti toimivien järjestöjen verkostoja ja osaamista. Maakuntakeskuksien puolestaan odotetaan ottavan merkittävän roolin alueellisen neuvonnan kehittämisessä. Tämä etenemistapa ei välttämättä aseta kuluttajia samanarvoiseen asemaan eri puolella Suomea. Maakuntaliittojen mielenkiinto asiaan vaihtelee. Kaikissa maakunnissa ei ole myöskään valmiina luontevia tahoja, joiden ympärille neuvojien verkosto voisi kehittyä. Kokeilujen pohjalta voidaan olettaa, että verkostoja ympärilleen synnyttäviä toimijoita ovat mm. isommat kaupungit ja alueelliset energiatoimistot. Myös pienemmät kaupungit voivat yhteistyössä naapurikaupunkien, -kuntien ja paikallisten energiayhtiöiden kanssa kehittää toimivan yhteistyömallin. Energiayhtiöillä on tässä merkittävä rooli monessakin mielessä. Energiayhtiön toiminta on pysyväluonteista ja energianeuvonnalla on pitkät perinteet. Substanssin tunteminen, valmis asiakassuhde ja kuluttajien energiankäyttötiedot tekevät energiayhtiöistä myös halutun kumppanin. Kuluttajien näkökulmasta on toivottavaa, että kumppanit lähivuosina löytävät toisensa ja maakuntavetoinen neuvonnan organisointimalli ei jätä Suomen kartalle aukkopaikkoja.

Neuvonta ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös neuvontaa tukevia palveluja ja luotettavia palveluntarjoajia esim. lämmitysjärjestelmien muutoksia toteuttamaan tai vastaamaan energiatehokkuuden huomioimisesta korjausrakentamisen yhteydessä. Tulevaisuuden visioissa kuluttaja nähdään aktiivisena toimijana, joka seuraa ja säätää omaa kulutustaan ja tuottaa itse energiaa. Suuri haaste on tunnistaa nämä edelläkävijäkuluttajat ja kehittää heille tarpeita vastaavia palvelukonsepteja – tähänkin tarvitaan toimivia kumppanuuksia. Energiapalvelujen lupaavista markkinoista puhutaan paljon. Kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan ole vielä täysin löytäneet rooliaan tai toisiaan. Tulisikohan meillä ollakin tavoitteena energianeuvonnan ja palvelut yhdistävä organisointimalli?