Rentoa meininkiä palmujen alla

Tähän juttuun inspiraation antoi viime viikkoinen Espanjan aurinko ja Euroopan komission lokakuussa vuotama energiatiekartan 2050 luonnos. Mieltä alkoi vaivata ajatus, miten voi Suomella ja Espanjalla olla mitään yhteistä energiapolitiikkaa. Siellä paistaa aurinko, tuulee lähes aina, lunta ei ole juuri koskaan, asunnoissa on korkeintaan kaksinkertaiset ikkunat ja energialaskussa on helppo säästää vähentämällä ilmastointia päivällä, kun ei olla kotona.

Miten sitten on Suomessa? Suomi on Euroopan kylmin maa - lämpömittari piipahtaa jopa -50 asteessa kylmimmillään, suomenkieli on maailman eniten puhuttu kieli 60. leveyspiirin pohjoispuolella, kylmimpään aikaan osa maastamme on auringoton ympäri vuorokauden, talojen eristys on jo nyt huippuluokkaa koko maailmassa ja vientimme rakenne on yksi maailman energiavaltaisimmista. Suomella on myös vähän omia energiavaroja ja silti esimerkiksi turvetta emme osaa yhtenäisesti puolustaa.

Kun Brysselin päättäjä kysyy, onko Suomessa asunnoissa kaksinkertaiset ikkunat, vastaus on useimmiten ei. Sama vastaus toimii myös Välimeren maissa. Siellä on halvempaa vaihtaa yksinkertaiset ikkunat kaksinkertaisiin kuin Suomessa kaksinkertaiset kolminkertaisiin. Lisäksi vaihto yhdestä lasista kahteen säästää enemmän energiaa kuin vaihto kahdesta kolmeen. Suomen onkin pontevasti vastustettava kaikkia EU:n tasaprosenttitavoitteita energian tehostamiseksi ja vaadittava, että mm. rakennusten energiatehokkuuden nykytaso otetaan huomioon tavoitteita asetettaessa.

Euroopan energiatiekartassa esitettyjen laskelmien mukaan vuoteen 2050 mennessä koko EU:ssa energiahuollon ja ilmastotoimien kustannus olisi keskimäärin vuodessa runsas 14 prosenttia EU:n BKT:stä. Nykyisin osuus on noin 10 prosenttia. Lienee selvää, että kylmässä ja energiavaltaisen teollisuuden Suomessa osuus on tätä keskimääräistä arvoa korkeampi.

Euroopan komissio ja suuri osa jäsenmaista lähtee siitä, että sama sapluuna sopii kaikille, niin Utsjoelle kuin Malagallekin. Pitäisi varmaan raahata koko Brysselin jengi Lapin kylmään ja pimeään, jotta asia tulisi kerralla selväksi.

Tämä ei toki tarkoita että kaikki olisi pielessä. Tavoitteet energiaomavaraisuudesta ja päästöjen vähentämisestä ovat hyviä. EU:n tavoite jopa yli 80 prosentin päästöjen leikkaamiseen vuoteen 2050 mennessä voidaan saavuttaa ainakin Suomessa ja useimmissa muissa maissa.

Suuri virhe on sen sijaan sanella keinot EU:n jäsenmaille siitä, miten homma hoituu. Jäsenmaita ei voida tasapäistää uusiutuvan energian tavoitteissa sen paremmin kuin energiansäästön tavoitteissakaan.

Kustannukset ja kustannustehokkuus ovat avainsanoja. Mitä kustannustehokkaammin Suomi ja muut jäsenmaat voivat saavuttaa omat tavoitteensa, sitä vähemmän energiakustannus rasittaa suomalaisia, Suomen vientiä ja koko Eurooppaa.

Suomi on toiminut ryhdikkäästi EU:n talousahdingossa ja muut maat seuraavat Suomen esimerkkiä vaikka eivät sitä myönnäkään. Samaa esimerkkiä pitäisi näyttää energiapolitiikassa. Hallitusohjelman mukaan Kataisen hallitus valmistelee Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa käsittelevän EU-strategian. Siitä tulee keskeinen asiakirja Suomen menestykselle osana Eurooppaa.