Vähemmän syyllistä joulua

Minulle lapsuuden joulut olivat rauhallisia perhejuhlia täynnä lämpöä, lahjoja, perinteitä ja ennen kaikkea rentoa ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Nuoruuden kynnyksellä jouluun tuli mukaan syyllisyys. Se hiipi mukaan ensimmäisen kerran, kun piti päättää kumman vanhemman luona viettää minkäkin joulun pyhistä. Päätti miten tahansa, jossain takaraivossa kyti syyllisyys siitä, oliko päätös sittenkin väärä ja aiheuttiko nyt omilla valinnoillaan muille mielipahaa.

Vuosien mittaan syyllisyyden aiheet ovat ainoastaan lisääntyneet. Enää ei tarvitse päättää vain miten joulun rajallista aikaa jakaa omille vanhemmilleen ja isovanhemmilleen. Mukana ovat puolison vanhemmat ja omat ja puolison sisarukset perheineen. Joulussa on kolme vapaapäivää. Jos kaikkia ympäri Suomen leviteltyjä lähisukulaisia täytyisi niiden kolmen päivän aikana nähdä, vaatisi se aika massiivista organisointia ja ajanhallintaa. Ja joka tapauksessa, teki niin tai näin, minun kaltaiseni ihminen (joka naivisti toivoo, ettei kenelläkään olisi ikinä paha mieli), tuntee syyllisyyttä valinnoistaan.

Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka ihan varta vasten (tietoisesti tai tiedostamattaan) syyllistävät toisia. Hyi teitä! Mikään ei riivi sydänalaa enemmän kuin se kun viimein on saanut sumplittua miten näkee kaikkia jossain määrin tasapuolisesti, niin joku sanoo: ”Mutta kyllä meille tulee kauhean paha mieli, jos te ette tule juuri silloin/ole ainakin kahta päivää/jää vielä yöksi” Silloin pääsee pieneltä naiselta itku.

Mutta ajanhallinta ei todellakaan ole ainoa joulusyyllisyyden aihe (vaikka minulle se onkin se suurin). On syyllisyyttä siitä, että ostaa valmiit perunalaatikot eikä imellä itse. On syyllisyyttä siitä, että ostaa epähuomiossa joululahjaksi teinille ”sen väärän Nightwishin levyn”, koska silloin ”mun joulu on niin pilalla”. On syyllisyyttä siitä, ettei tänäkään jouluna muistanut/jaksanut/ehtinyt tomuttaa niitä saamarin kirjoja (kyllä, ihmiset oikeasti tomuttavat kirjoja).

Ja sitten on se energia. Energia on kallista. Energian käyttö tuhoaa ilmastoa. Jäävuoret sulavat ja pingviinit kuolevat. Ainoa oikeasti hyvä ihminen on energiaa supersäästävästi ja ylifiksusti käyttävä ihminen. Jouluna jos koska tulee energiatiedostavan ihmisen tuntea syyllisyyttä saunasta, kinkun ja laatikoiden paistamisesta, sukulaisten luo autoilusta, jouluvaloista (huom! myös niistä ledeistä, jotka ovat lisäksi ruman värisiä) ja lämmitystäkään ei saisi pitää niin kovalla, että sisällä voi olla ilman takkia.

Minä päätin jo monta joulua sitten, että seuraavana jouluna en tunne enää lainkaan syyllisyyttä vaan ainoastaan sitä ihanaa lapsuuden iloa ja rauhaa. Toisin kuitenkin käy joka joulu. Sen olen kuitenkin päättänyt, että energia-asioiden en anna jouluna lisätä syyllisyystaakkaani. Olen ihan rehellisesti ja reilusti kolme päivää vuodessa oikein kunnon energiapossu ja käytän kaiken sähkön ja kaukolämmön mihin pääsen käsiksi. Minulla on kuitenkin vuodessa ne yli 360 muuta päivää aikaa olla energiapihi.

Vähemmän syyllistä ja enemmän rauhallista joulua kaikille!

Rakkaudella Ina