Kansainväliset ilmastoneuvottelut
Maailman maat kokoontuvat vuoden 2010 aikana useamman kerran neuvottelemaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Pääneuvottelut ovat Meksikossa joulukuussa.. Meksikon kokoukseen ei kuitenkaan kohdistu suuria odotuksia. On
todennäköistä, että uutta kansainvälistä sitovaa ilmastosopimusta ei saada aikaiseksi lähivuosina.
Ilmastoneuvotteluissa uskotaan vuoden 2010 aikana edistyttävän kehitysmaita koskevissa rahoituskysymyksissä, teknologian siirrossa ja trooppisen metsäkadon estämisessä.
Jatkoneuvotteluja käydään kahdella raiteella: Kioton pöytäkirjan maat neuvottelevat vuonna 2012 päättyvän Kioton pöytäkirjan jatkosta, ja kaikki maailman maat neuvottelevat pitkän aikavälin tavoitteista.
Vuoden 2009 lopulla pidetyn Kööpenhaminan ilmastokokouksen poliittisen sitoumuksen (Copenhagen Accord) tavoitteena on, että ilmakehän lämpötila ei nouse yli kahta astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Teollisuusmaat ovat valmiita rahoittamaan kehitysmaiden ilmastonmuutoksen torjuntaa ja sopeutumista sekä metsäkadon estämistä. Sitoumuksen on tähän mennessä vahvistanut noin 120 maata, joiden päästöt kattavat yhteensä yli 80 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä.
Kahden asteen tavoitteen toteuttaminen edellyttäisi, että maailman päästöt puolittuisivat vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Teollisuusmaille tämä tarkoittaisi 85–90 prosentin päästövähennyksiä. Vuoteen 2020 mennessä teollisuusmaiden pitäisi vähentää päästöjään 20–40 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Kehittyvien maiden pitäisi vähentää päästöjään ilman toimenpiteitä toteutuvaan kehitykseen verrattuna 15–30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.
YK:n ilmastopuitesopimus tuli voimaan vuonna 1994, ja siinä on mukana yli 190 valtiota, myös Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Brasilia. Siihen pohjautuva Kioton ilmastopöytäkirja saatiin valmiiksi vuonna 1997. Kioton pöytäkirja asettaa määrälliset päästövähennystavoitteet teollistuneille maille. Tavoitteena on vähentää päästöjä keskimäärin 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta tarkastelujaksoon 2008–2012 mennessä. Kioton pöytäkirja ei aseta päästövelvoitteita kehitysmaille. Yhdysvallat ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa.
YK:n ilmastopuitesopimuksen ylin päätöksentekoelin on vuosittain kokoontuva osapuolten konferenssi (Conference of the Parties, COP). Se vastaa sopimuksen toimeenpanosta ja edelleen kehittämisestä. Kioton pöytäkirjan osapuolet pitävät vastaavasti oman osapuolikokouksensa vuosittain.
