Kaukolämmön tuotanto ja polttoaineet

Kaukolämpöä tuotetaan sekä lämmitysvoimalaitoksissa (CHP) yhdessä sähkön kanssa että lämpökeskuksissa pelkästään lämpönä. Kaukolämmitys on Suomessa saanut alkunsa lämmön ja sähkön yhteistuotannosta puunjalostusteollisuuden mallin mukaan. Tuotanto tapahtuu paikkakuntakohtaisesti vaihtoehtoisilla polttoaineilla, kuten maakaasulla, hiilellä, turpeella, puulla ja puutähteellä tai öljyllä, kokonaistaloudellisuus ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Kaukolämmityksessä käytetään hyväksi myös teollisuustuotannon ylijäämälämpöä.

Kaukolämmön tuotanto vuonna 2010 oli 38,6 TWh, yhteistuotantona lämpöä tuotettiin 27,2 TWh. Yhteistuotantosähkön määrä oli 16,3 TWh.

Yhteistuotantolaitoksissa tuotetaan noin 3/4 kaukolämmöstä ja loput erillisissä lämpökeskuksissa. Lämpökeskuksia on tuotantorakenteeltaan kahdentyyppisiä; sellaisia jotka käyvät lähes täydellä teholla mahdollisimman pitkään sekä huippu- ja varalämpökeskuksia, jotka tuottavat energiaa vain kovimmilla pakkasilla tai satunnaisesti varatehona.

Peruslämpöä tuottava lämpökeskus käy läpi vuoden huoltoseisokkeja lukuun ottamatta. Polttoaineeksi valitaan yleensä maakaasu, turve hiili tai puu. Koska käyttötuntimäärät ja polttoainevolyymit ovat suuria, niin polttoaineen käsittelyyn voidaan investoida erilaisia kuljettimia, seuloja ja erottimia.

Huippu- ja varalämpökeskusten polttoaineeksi valitaan yleensä öljy helpon varastoitavuutensa takia. Huippu- ja varalämpökeskusten on oltava toimintavarmoja, mutta samalla investointina edullisia.

Kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön tuotantoon käytettiin polttoaineita 64,7 TWh vuonna 2010.