Turve
Turve on muodostunut kuolleista kasvin osista maatumalla
hyvin kosteissa olosuhteissa. Hapen puutteen ja runsaan veden vuoksi kasvit
eivät pääse hajoamaan kunnolla ja näin syntyy kasvava turvekerros. Turpeen
koostumus ja rakenne vaihtelevat suuresti kasvilajikoostumuksen ja
maatumisasteen mukaan.
Suomessa turve on määritelty hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi,
sillä sen uusiutumisaika on 2000- 3000 vuotta.
Energiantuotannossa käytetään sekä jyrsin- että palaturvetta. Energiakäyttöön
sopii pitkälle maatunut ja siten runsaasti energiaa sisältävä turve, jota on
soiden keski- ja alakerroksissa.
Osuus sähkön- ja lämmöntuotannosta
Energiaturpeen osuus Suomen vuotuisesta energian kokonaiskulutuksesta
on vaihdellut vuosina 1990-2004 välillä 5-7,5 %. Energiaturvetta
käytettiin vuonna 2000 17,2 TWh ja vuonna 2003 27,3 TWh. Turveteollisuus
hyödyntää alle 1 % Suomen turvemaista. Nostetusta turpeesta 90 %
menee energiakäyttöön.
Turvetta käytetään sähkön ja lämmön tuotannossa
suurimmassa osassa sisämaata sekä useissa länsirannikon kaupungeissa ja taajamissa.
Turve on pääpolttoaineena sisämaan lämmitysvoimalaitoksissa. Turpeen rinnalla käytetään kasvavissa
määrin myös puupolttoaineita riippuen niiden saatavuudesta.
Turvetta käytetään myös suunnitellusti useissa puupolttoainetta pääpolttoaineena
käyttävissä kattiloissa tukemassa tai täydentämässä puupolttoaineiden käyttöä,
kun puun saannissa tai laadussa ilmenee
ongelmia. Kylmimpinä aikoina turpeella varmistetaan riittävä lämmönkehitys. Vuoden 2004
kaukolämpöön ja siihen liittyvään sähköntuotantoon turvetta käytettiin
19,8 %. Turpeen osuus Suomen sähköntuotannosta on noin 5-8
%.
Yhdyskuntien lämmitysvoimalaitoksissa ja lämpökeskuksissa turpeen käyttöön
vaikuttaa luonnollisesti rakennusten lämmitystarve. Käyttömäärät ovat
vaihdelleet 8-12 TWh:n välillä. Suurimmat vuosittaiset turpeen käyttövaihtelut
tulevat lauhdutusvoimasta vallitsen sähkömarkkinatilanteen mukaan.
Kehitysnäkymät
Vuoden 2005 alusta alkanut päästökauppa heikentää turpeen
kilpailukykyä muihin polttoaineisiin nähden johtuen turpeen korkeista
hiilidioksidipäästöistä. Päästöoikeuden hinta tulee nykyarvioiden mukaan vähentämään turpeen
käyttöä etenkin lauhdutusvoiman osalta. Kansallisen ilmastostrategian tavoitteena
on kuitenkin säilyttää turve kilpailukykyisenä vaihtoehtona yhdistetyn sähkön-
ja lämmöntuotannon polttoaineena.
Erityispiirteet
Turpeella on merkittävä, noin 6 % osuus
energiataseessamme. Kotimaisena polttoaineena turpeella on huomattava
aluepoliittinen, työllistävä ja energiahuollon varmuutta lisäävä vaikutus.
Energiaturpeen käyttö hajauttaa energiantuotantoa ja sopii hyvin sähkön- ja
lämmön yhteistuotantoon. Turve sopii myös hyvin käytettäväksi yhdessä puun
kanssa. Nykyään rakennettavat leijukerrostekniikkaan perustuvat polttolaitokset
soveltuvatkin hyvin monen eri polttoaineen yhteiskäyttöön. Se tuo joustavuutta
energiantuotantoon ja tekee mahdolliseksi puun käytön lisäämisen. Turve on
yleensä tällaisten laitosten pääpolttoaine hyvän saatavuutensa, suhteellisen
tasaisen laatunsa ja puuta
paremman lämpöarvonsa vuoksi. Lisäksi turve soveltuu teholtaan pieniin
ja suuriin kattiloihin. Nykyinen turpeen tuotanto- ja käyttöteknologia on
valmista ja toimintavarmaa.
Turvetuotannon määrissä saattaa olla suuria vuosittaisia vaihteluita säistä
riippuen. Turpeenkorjuu ei onnistu märissä olosuhteissa, joten sateisina kesinä
tuotantomäärät voivat pudota.
Turve varastoidaan turvetuotantoalueelle suuriin aumoihin. Tämä lisää
energiahuoltovarmuutta.
Raaka-aineen hankinta
Suomessa on turvemaita yhteensä noin 9 miljoonaa
hehtaaria. Turvetuotantoon soveltuvien soiden määräksi arvioidaan n. 1,4
miljoonaa hehtaaria. Turpeen energiavarat ovat suurimmat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun
ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Turvetta on perinteisesti pidetty toimitusvarmana ja
laadultaan hyvänä kotimaisena polttoaineena, vaikkakin turvevarastojen määrä
on laskenut.
Ympäristövaikutukset
Hiilidioksidin lisäksi turpeen päästöt muodostuvat
lähinnä rikkidioksidista, typen oksideista, pölymäisestä tuhkasta ja
raskasmetalleista. Näiden pitoisuudet ovat pienemmät kuin kivihiilen, mutta
suuremmat kuin puupolttoaineiden. Päästöjä voidaan hallita poltto-
ja puhdistustekniikoilla kuten muitakin polttoaineita käytettäessä. Suurin osa rikistä
on savukaasuissa ja pieni osa jää poltossa syntyvään tuhkaan.
Muita energiaturpeen käytön haittoja ovat
pöly-, hiukkas- ja maisemahaitat sekä ojituksen aiheuttamat haitat vesistölle ja
suorat vaikutukset turvetuotantoalueen luontoon. Turvetuotannon ympäristövaikutuksiin on viime
vuosina kiinnitetty paljon huomiota ja kehitetty erilaisia ratkaisuja
niiden vähentämiseksi.
Lisää turpeesta:
http://www.vapo.fi/
http://www.turveliitto.fi/
http://www.motiva.fi/
http://www.ktm.fi/
http://www.turveruukki.fi/