Vesivoima
Vesivoima on merkittävin uusiutuva sähköntuotantomuoto Suomessa.
Energiajärjestelmän toimivuuden ja käyttövarmuuden kannalta vesivoimalla on
lisäksi erityinen asema säätöominaisuutensa vuoksi.
Vesivoimalaitoksissa
tuotetaan energiaa hyödyntämällä kahden eri vesitason välistä korkeuseroa. Vesi
virtaa alas turbiinin kautta. Turbiini pyörittää generaattoria, joka muuntaa
veden energian sähköksi.
Suomessa on yli 200 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on lähes
3000 MW. Vesivoima voidaan jaotella suur, -pien ja minivesivoimaan voimalan
nimellistehon perusteella. Suurvesivoimalla tarkoitetaan nimellisteholtaan yli
10 MW:n, pienvesivoimalla 1-10 MW:n ja minivesivoimalla alle 1 MW:n tehoista
vesivoimaa. Nämä luvut perustuvat Tilastokeskuksen jaotteluun.
Vesivoiman osuus sähköntuotannosta
Perinteisesti vesivoimalla on ollut Suomen sähköntuotannossa suuri merkitys.
Suurimmillaan sen osuus Suomen sähköntuotannosta, jopa 90 %, oli 1950- ja
1960-luvuilla. Suomen vesivoimakapasiteetti oli noin 3000 MW vuoden 2004
lopussa. Nykyisin vesivoiman osuus sähköntuotannosta vaihtelee Suomessa
vuosittain 10-20 % välillä riippuen vesitilanteesta. Vuonna 2004 keskimääräistä
sateisempi vuosi täytti kuivien vuosien tyhjentämiä vesivarastoja ja vesivoiman
tuotanto kasvoi peräti 56 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2004
osuus sähköntuotannosta oli 17 %.
Vesivoimalla on muun muassa se etu, että vettä voidaan varastoida suuriin
varastoaltaisiin ja sitä voidaan käyttää sähkönkulutuksen ollessa huipussaan.
Vesivoimatuotanto on kuitenkin riippuvainen sääolosuhteista. Vähäsateisina
vuosina ja vuosina, jolloin lumen sulamisvettä kertyy vähän, varastoitavasta
vedestä saattaa olla pulaa. Pohjoismaissa vesivoimaa on normaalivesivuonna noin
200 TWh. Kuivina vuosina tuotanto saattaa jäädä 170 TWh:iin.
Kehitysnäkymät
Kannattavuudeltaan edullisimmat vesivoimakohteet Suomessa on jo rakennettu
tai suojeltu uudelta vesivoimarakentamiselta. Rakennetun vesivoimakapasiteetin
lisäämisen kannattavuus vaihtelee suuresti kokoluokittain ja hanketyypeittäin.
Uuden vesivoiman osalta lisäämismahdollisuudet ovat lisäksi rajalliset
erityisesti ympäristönsuojelullisista syistä, jotka saattavat rajoittaa jo
olemassa olevan kapasiteetin käyttöä. Lisäämismahdollisuus rakennetuissa
vesistöissä on vajaa 400 MW ja suojelemattomissa vesistöissä rakennettavissa
oleva lisäkapasiteetti on noin 270 MW.
Vesivoiman tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuuksia. Yksi suurimmista on
EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi, jonka tavoitteet ovat vaativat. Kiristyvät
ilmastotavoitteet puolestaan tukevat vesivoiman käyttöä.
Vesivoiman lisärakentamisselvitys
Erityispiirteet
Talvella sähkönkulutus on suurimmillaan, mutta vettä virtaa luonnontilaisissa
vesistöissä vähän. Vesistöjä säännöstelemällä sähköntuotantoa voidaan siirtää
kulutusta vastaaviin aikoihin, mikä yhdessä vesivoiman nopean ja helpon
säädettävyyden ansiosta tekee vesivoimasta erinomaista säätövoimaa. Sähkönkäytön
nopeat muutokset hoidetaan pääosin vesivoimalla.
Vesivoiman rooli säätövoimana korostuu kuivina vuosina. Sähkön kulutuksen
kasvun myötä myös säätövoiman tarve lisääntyy. Vesivoimalaitoksia voidaan
käynnistää, säätää ja pysäyttää muita voimalaitoksia nopeammin. Vesivoiman
käyttömahdollisuuksiin vaikuttavat jokien virtaamat ja varastoaltaiden
vesimäärät. Altaiden vedenkorkeudelle on lupaehdoissa määrätty ylä- ja alarajat.
Vesivoimalaitosten investointikustannukset ovat korkeat, mutta
käyttökustannukset alhaiset pitkän käyttöiän ansiosta. Laitosten toimiluvat
edellyttävät, että kalakannoista ja muusta vesiympäristöstä huolehditaan.
Valtaosa Suomen vesivoimalaitoksista on joki- tai säännöstelyvoimalaitoksia.
Jokivoimalaitoksessa laitoksen oman padon avulla aikaansaatu allas pystyy
hoitamaan vain lyhytaikaisen säädön, kun taas säännöstelyvoimalaitoksella
voidaan säädellä tuotantoa jopa vuositasolla.
Ympäristövaikutukset
Vesivoima on ympäristölleen puhdas uusiutuva energiamuoto. Sen vaikutukset
rajoittuvat lähivesistöön. Vesi ei vähene eikä pilaannu virratessaan
voimalaitoksen läpi. Vesivoimasta ei myöskään aiheudu kiinteitä jätteitä eikä
päästöjä ilmaan, veteen tai maaperään. Vesivoimalla on kyetty torjumaan tulvat
tai vähentämään niiden aiheuttamia vahinkoja.
Vesivoiman ympäristövaikutukset ovat merkittävimmät rakennettaessa patoja ja
säännöstelyaltaita. Padot estävät kaloja liikkumasta, mikä vaikuttaa
kalakantoihin ja kalastukseen. Vaikutuksia lievennetään kalanistutuksin ja
kalaportailla. Vesivoiman tuotannon aikaiset ympäristövaikutukset aiheutuvat
lähinnä säännöstelystä. Säännöstelystä johtuen veden pinnankorkeudenvaihtelujen
väli sekä virtaamat muuttuvat, millä voi olla vaikutuksia niin kalastoon,
virkistystoimintaan kuin ekologiaankin. Sallitut säännöstelyrajat on määritetty
vesivoimaloiden ympäristöluvissa. Vesivoimayhtiöt osallistuvat monin tavoin
jokivarsien ympäristön ja virkistyskäytön edistämiseen vapaaehtoisessa
yhteistyössä alueen asukkaiden ja ympäristöviranomaisten kanssa.
Tapahtumat ja esitykset:
25.8.2009 Lohikalojen elinkierto rakennetuissa joissa
-seminaari
ohjelma ja esitykset
Lisää vesivoimasta:
http://www.motiva.fi/
http://www.helsinginenergia.fi/
http://www.pohjolanvoima.fi/
http://www.kssenergia.fi/
www.kemijoki.fi