Rakenne
Suomen sähköverkko osat voidaan jakaa karkeasti kantaverkkoon, alueverkkoihin
ja jakeluverkkoihin. Kantaverkkoa (alla, katso
isompi kuva 2008) käytetään pitkillä siirtoyhteyksillä ja suurilla
siirtotehoilla. Verkon voimajohtojen pituus on yhteensä noin 14 000 kilometriä.
Koska maakaapelin käyttö olisi pitkillä siirtoetäisyyksillä hyvin kallista,
kantaverkon rakennetut osat ovat pääosin ulkoilmassa. Siirtohäviöiden
pienentämiseksi kantaverkon jännite on korkea, alimmillaan 110 kilovolttia ja
enimmillään 400 kilovolttia. Suurimmillaan tämä on kaksi tuhatta kertaa suurempi
kuin se jännite, joka tulee kodin pistokkeeseen.
Lähde: Fingrid 2005
Kantaverkoista jatkuvat alueverkot, jotka siirtävät sähköä alueellisesti
esimerkiksi tietyssä läänissä. Jakeluverkot voivat käyttää kantaverkkoa
alueverkon kautta tai liittyä suoraan kantaverkkoon. Ero alue- ja jakeluverkon
välillä perustuu jännitetasoon. Alueverkot toimivat 110 kilovoltin, jakeluverkot
20, 10, 1 tai 0,4 kilovoltin jännitteellä. Toinen sähköverkon jako perustuu
jännitetasoon: pienimpiä, alle 1 kilovoltin jännitteitä kutsutaan
pienjännitteeksi, korkeampia jännitteitä taas keskijännitteeksi (1-70
kilovolttia) tai suurjännitteeksi (110-400 kilovolttia).
Suurjänniteverkkojen laajuus on yhteensä noin 22 000 kilometriä,
keskijänniteverkkojen 136 000 kilometriä ja pienjänniteverkkojen 222 000
kilometriä (lähde: Tilasto verkosto 2004). Suurjänniteverkot eli kanta-
ja alueverkot sijaitsevat ulkoilmassa, mutta keskijänniteverkosta kymmenesosa ja
pienjänniteverkoista kolmasosa on kaivettu maan alle, pääosin kaupunkien
keskustoista. Vuoden 1970 ja 2005 välillä maahan kaivettujen kaapeleiden osuus
pienjänniteverkoissa melkein viisinkertaistui.
Kodit saavat sähkönsä jakeluverkoista, teollisuus, kauppa, palvelut ja
maatalous taas tapauksesta riippuen joko jakelu-, alue- tai kantaverkosta. Myös
sähköä tuottavat voimalaitokset voivat liittyä kuhunkin kolmesta verkostosta.
Tämän lisäksi sähköverkkoon on liittynyt generaattoreita, sähköasemia ja
jakelumuuntamoita. Generaattori tuottaa energiaa sähköverkkoon. Sähköasemat ovat
sellaisia verkon solmupisteitä, joissa erijännitteiset voimajohdot yhtyvät.
Asemilla voidaan muuntaa, jakaa ja keskittää sähkön siirtoa. Jakelumuuntamot
muuntavat sähkön korkeat siirtojännitteet sähkön käyttäjille soveltuvaksi
pienjännitteeksi. Valtaosa jakelumuuntamoista on sijoitettu pylväisiin, mutta
lisäksi muuntamoita voi nähdä puistojen muuntamorakennuksissa ja kerrostalojen
kellareissa.
Suomen sähköverkkoon kuuluviksi luetaan myös ulkomaanyhteydet. Vuonna 2005
Suomeen tuotiin sähköä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä noin viidesosa
sähkön kokonaiskulutuksesta. Pääosa tuonnista tapahtui Venäjältä. Tämän lisäksi
suuria sähkön tuojia Suomeen ovat Norja ja Ruotsi. Suomi myös vie sähköä muihin
Pohjoismaihin, myyden sitä sähköpörssi Nord Poolin välityksellä.
Linkkejä: