Sähkömarkkinalaki
määrittää sähköverkonhaltijoille ja sähkön vähittäismyyjille
liittämisvelvollisuuden (9 §), siirtovelvollisuuden (10 §) ja
toimitusvelvollisuuden (21 §). Näiden velvoitteiden täyttäminen perustuu sähkön
käyttäjän ja sähköyhtiöiden välillä tehtyihin sopimuksiin.
Liittymissopimuksen teko tulee ajankohtaiseksi liitettäessä
uutta kulutusta tai tuotantoa sähköverkkoon, esimerkiksi rakentaessa uutta
asuntoa. Omakotitaloon muuttaessa talo voi olla joko uusi tai sellainen, jossa
sähkön liittymissopimus on jo voimassa. Uusissa asunnoissa sähkön
liittymissopimus tehdään yleensä talon rakennusvaiheessa. Jos asunto sen sijaan
vaihtaa omistajaa, liittymissopimus siirretään yleensä talon kauppakirjassa. Jos
näin ei ole tapahtunut, sopimuksen siirtämisestä on tehtävä erillinen
luovutuskirja ostajan ja myyjän välillä. Liittymän siirtymisestä on myös aina
ilmoitettava paikalliselle sähköverkkoyhtiölle. Sen sijaan rivi-, pari- tai
kerrostaloon muuttavan ei tarvitse tehdä erillistä liittymissopimusta tai
ilmoitusta liittymän siirtymisestä.
Liittymismaksut riippuvat siitä, millä tavalla verkkoon
liitytään. Keski- ja suurjänniteverkossa, johon liittyy teollisuutta ja sähkön
tuotantoa, liittymismaksun määräävät liittämisestä välittömästi aiheutuvat
kustannukset ja sähkön siirtokapasiteetin varaamisen kustannukset.
Kotitalouksien, palveluiden, julkisen sektorin ja maatalouksien käyttämässä
pienjänniteverkossa maksuun vaikuttaa maantieteellinen alue.
Energiateollisuuden suosituksen mukaan ensimmäisen
hintavyöhykkeen muodostavat asemakaava-alueen liittyjät ja toisen vyöhykkeen
asemakaava-alueen ulkopuoliset liittyjät, jotka sijoittuvat olemassa olevan
verkon tai muuntamoiden läheisyyteen. Tekniset reunaehdot kuten sähkön laadulle
asetetut vaatimukset määräävät myös tietyt alueet vyöhykehinnoittelun
ulkopuolelle. Tällöin käytettävä aluehinta muodostuu liittymien
rakennuskustannuksista, sähköverkosta varatusta kapasiteetista ja alueen
potentiaalisten liittyjien määrästä.
Sähköturvallisuusseikat ovat sähköverkkoon liittyessä
keskeisiä. Liittyvän osapuolen tulee esittää omasta sähkölaitteistostaan
tarkastuspöytäkirja, joka osoittaa hänen laitteistonsa on siinä kunnossa, että
sähköverkkoon kytkeytymisestä ei aiheudu vaaraa tai häiriötä. Molemmat
sopijapuolet ovat myös velvollisia pitämään sähkölaitteistonsa
sähköturvallisuuslain (410/1996)
ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten edellyttämässä kunnossa.
Lisäksi sähköverkonhaltijan on korjattava ilmoitetut viat viipymättä.
Kaikkien sähkön käyttäjien on tehtävä sopimukset sähkön
siirrosta ja hankinnasta. Koska sähköenergiansa voi kilpailuttaa, sähkön
myyntisopimuksen voi tehdä haluamansa sähköyhtiön kanssa. Sen sijaan
siirtopalvelusopimus tehdään aina paikallisen sähköverkkoyhtiön kanssa.
Vaihtoehtoisesti käyttäjä voi tehdä sähkön toimitussopimuksen, joka on
myyntisopimuksen ja siirtopalvelusopimuksen yhdistelmä. Yleensä
kokonaistoimitussopimus tehdään silloin, kun molemmat palvelut ostetaan
paikallisesta yhtiöstä. Kaikki näistä sopimuksista tehdään joko suullisesti tai
kirjallisesti. Jos sopimus tehdään suullisesti, se vahvistetaan yritysten
toimesta kirjallisesti.
Käytännön seikoista liittymisestä voi selvittää lisää omasta
sähköverkkoyhtiöstä. Yleensä yritysten noudattamat sopimusehdot perustuvat
Energiateollisuus ry:n suosituksiin yleisten sopimusten ehdoiksi:
Linkkejä: