Verkkopalvelujen hinnoittelu

Siirtomaksulla katetaan sähköyhtiön sähköverkkotoimintaan liittyvät palvelut. Kustannuksia aiheuttavat mm. verkkoon sitoutunut pääoma, sähköverkon ylläpito eli verkon kunnostaminen, kehittäminen ja uudistaminen sekä kokonaan uuden verkon rakentaminen. Palvelun hintaan sisältyy sähköverkon käytönvalvonta ja vikapalvelu 24 tuntia vuorokaudessa, vikojen korjaus kaikissa tilanteissa sekä asiakkaiden puhelin- ja internetpalvelut ja sähkön kulutuksen mittaus. Palveluun kuuluvat myös esimerkiksi johtokatujen vuokraus ja ylläpito raivauksineen. Lisäksi hinta sisältää valtakunnallisen kantaverkon rakentamisen ja ylläpidon kustannuksia.

Tyypillisen kotitalouskäyttäjän sähkön loppuhinnasta siirtokulut veroineen ovat 44 prosenttia. Tähän osuuteen ei voi vaikuttaa sähköenergiaa kilpailuttamalla, vaan kilpailuttaminen vaikuttaa ainoastaan sähkön hankintaan ja sen arvonlisäveroon.  Ilman veroja siirtokulut ovat 29 prosenttia kotitaloussähkön kokonaishinnasta.

Kotitalouden sähkön hinnanmuodostus 1.1.2009

Lähde: Energiamarkkinavirasto (2009): Kotitalouden sähkön hinnanmuodostus 1.1.2009

Verkkotoiminnasta on säädetty sähkömarkkinalaissa. Sen mukaan sähköverkko muodostaa ns. luonnollisen monopolin, koska rinnakkaisten verkkojen rakentaminen ja ylläpito ei kustannusten vuoksi olisi taloudellisesti mahdollista ja järkevää. Verkkotoimintaa valvoo Suomessa Energiamarkkinavirasto.

Vuoden 2004 lopussa voimaan tulleen sähkömarkkinalain muutoksen myötä sähkön siirron hinnoittelun valvonnassa siirryttiin osittain etukäteiseen valvontaan, jossa Energiamarkkinavirasto vahvistaa etukäteen sähköverkkotoiminnan sallitun tuoton ja sähkön siirrosta perittävien maksujen laskentamenetelmät muutaman vuoden mittaisille valvontajaksoille. Ensimmäisen, vuonna 2007 päättyneen, valvontajakson aikana valtaosa Suomen sähköyhtiöistä hinnoitteli sähköverkkopalvelut alle sallitun tuoton. Kaikkiaan 91 sähköverkkoyhtiöllä toteutunut tuotto vuosina 2005 – 2007 jäi yhteensä 340 miljoonaa euroa alle sallitun tuottotason.

Sähkön laskutustapa

Laskut ovat keskeinen osa sähköyhtiöiden asiakaspalvelua ja –viestintää. Sähköyhtiöt tarjoavat laskutukseen erilaisia palveluja. Sähköenergiasta ja verkkopalvelusta voi maksaa usealla erilaisella tavalla: joko arvioidun sähkön käytön perusteella etukäteen määrätyin erin tai jokaisella laskutusjaksolla mitattuun sähkön käyttöön perustuen, sekä erilaista hintaa yöllä ja päivällä tai kesällä ja talvella. Käytännössä laskutustapa riippuu oman sähköyhtiön tarjonnasta sekä siitä, minkälainen sähkömittari sähkön käyttöpaikkaan on asennettu.

Sähkönarviolaskutuson Suomessa, etenkin kotitalousasiakkailla, perinteisin ja edelleen yleisin tapa maksaa palvelusta. Arviolaskutuksessa veloitus perustuu edellisen laskutuskauden käytön perusteella mahdollisimman tarkasti arvioituun sähkön käyttöön. Jos laskutuskausi on vuoden mittainen, arvioitu sähkön käyttö laskutetaan ennalta määrätyin erin esimerkiksi kerran kuukaudessa 11 kuukauden ajan. Kahdennentoista kuukauden aikana mittari luetaan, ja katsotaan, kuinka paljon vähemmän tai enemmän vuoden todellinen sähkön käyttö poikkesi arviosta. Käyttäjä saa mittarin luennan jälkeen niin kutsutun tasauslaskun. Tasauslaskussa hyvitetään tai veloitetaan arvioidun sähkön käytön ja toteutuneen käytön erotus.

Monet suomalaisista sähköyhtiöistä tarjoavat asiakkailleen myös niin kutsuttua lukemalaskua. Lukemalasku perustuu kullakin laskutusjaksolla mitattuun sähkön käyttöön ja vaatii sen, että asiakkaan sähkömittari luetaan jokaista laskua varten. Etäluettavien mittareiden lisäksi luenta voi tapahtua käyttäjän toimesta. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää, että sähkömittarin on oltava lukemiseen sopivassa paikassa. Lukemat ilmoitetaan sovituin väliajoin sähköverkkoyhtiöön esimerkiksi puhelimitse, verkkosivujen kautta tai tekstiviestillä.

Tariffit

Jos oman sähkönmyyjän tarjonta ja asennettu sähkömittari sen mahdollistavat, sähköenergiasta voi maksaa erilaista hintaa sen mukaan, mihin aikaan sähköä käyttää. Sähkön hinta eroaa sen vuoksi, että sähköenergiaa voidaan tuottaa halvemmalla silloin, kun sähkön käyttö on vähäisempää, esimerkiksi öisin tai kesällä. Yleisimmät sähkön hinnoittelutavat eli tariffit ovat aika- ja kausitariffit. Aikahinnoittelussa yleisin jaottelu on päivä- ja yösähköön, joista yösähkö on halvempaa. Yösähkö kytkeytyy päälle esimerkiksi kymmeneltä illalla ja pois päältä aamulla seitsemän aikaan. Jotkin laitteet, kuten tyypillisesti lämminvesivaraaja ja varaavat lämmityslaitteet, voidaan automatisoida siten, että ne toimivat vain yöllä. Kausihinnoittelu jakautuu puolestaan talviarkipäiviin ja muihin aikoihin, jolloin muina aikoina käytetyn sähkön hinta on alhaisempi. Käytännössä aika- ja kausihinnat vaativat sellaisen sähkömittarin, joka mittaa sähkön käyttöä eri aikoina tai kausina. Ne kodit, jotka käyttävät vähän sähköä, ovat useimmiten niin sanotun yleissähkön piirissä. Tällöin sähkön kulutusmaksu on aina sama riippumatta vuorokauden- ja vuodenajasta.

Sähkölasku on toimitettu perinteisesti postitse paperilla. Nykyään asiakkaalla on mahdollisuus valita uusia toimitusvaihtoehtoja laskulleen. Useimmat sähköyhtiöt toimittavat sähkölaskun asiakkaalle myös sähköpostilla. Kolmas, tulevaisuudessa oletettavasti yleistyvä toimitusvaihtoehto on verkkolasku. Sähköenergia-alalle on kehitetty erityinen El-Finvoice-standardi, joka perustuu kaikille pankeille yhteiseen Finvoice-esitystapaan.Lähes kaikki sähköyhtiöt tarjoavat asiakkaalle mahdollisuuden päättää muistakin laskun ominaisuuksista. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi laskutustiheys, laskun eräpäivä, laskun maksutapa ja mittarilukeman ilmoitustapa. Omaan sähköyhtiöön kannattaa olla yhteydessä ja selvittää, minkälaiset palvelut ovat mahdollisia.

Mitä sähkölaskuun sisältyy

Sähkölaskun muoto ja sisältö eivät ole yksinomaan yksittäisen sähköyhtiön päätettävissä. Sähkölaskun sisältöä sääntelee Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) antama asetus sähkön siirtoa ja sähköenergiaa koskevien laskujen erittelystä (836/2000). Asetuksen mukaan sähkön myyjän on esitettävä asiakkaalleen sähkönkulutusta koskeva lasku selkeällä, yksiselitteisellä ja asiakkaan kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla. Energiamarkkinavirasto on myöhemmin esittänyt tulkintaohjeen ja laskumallitKTM:n asetukselle. Sähkölaskulla esitettäviin tietoihin vaikuttaa edelleen muun muassa arvonlisäverolaki, Kuluttaja-asiamiehen antamat ohjeet sekä sähkön toimitus-, myynti- ja verkkopalveluehdot.

Kuten KTM:n asetuksen nimikin kertoo, sähkön käyttäjää laskutetaan nykyään kahdesta eri hyödykkeestä, sähkön siirtopalvelusta ja sähköenergiasta. Jotkut sähköyhtiöt kutsuvat sähkön siirtopalvelua myös verkkopalveluksi. Toisaalta sähköenergiasta käytetään toisinaan nimitystä sähkön myynti. Joka tapauksessa erottelu perustuu vuonna 1995 alkaneeseen sähkömarkkinoiden uudistukseen. Sähköenergian eli sähkön myynnin voi sähkön käyttäjä hankkia mistä hyvänsä Suomessa toimivasta sähköyhtiöstä. Mutta sähkön siirtopalvelu on edelleen monopolitoimintaa, sillä rakennettuja sähköverkkoja on kullakin alueella vain yksi. Jokainen sähkön käyttäjä ostaa siis siirtopalvelun paikalliselta yhtiöltä.

Tässä kuvassa on esitetty sähkön arviolaskun sisältöä. Ympyröidyt numerot selittävät laskun eri kohtia. Kohdassa (1) on esitetty asiakkaan sopimusnumero ja asiakasnumero. Kohta (2) puolestaan kertoo sähkön käyttöpaikan osoitteen. Jokaiseen käyttöpaikkaan liittyy myös oma käyttöpaikkatunnus. Kohta (3) osoittaa, miltä ajalta sähkön käyttö on arvioitu: tässä tapauksessa kyse on kahden kuukauden jaksosta. Kohdassa (4) on ilmoitettu arviolaskutuksen perusteena oleva asiakkaan arvioitu vuotuinen sähkön käyttö. Tämä ennuste perustuu edellisen vuoden sähkön käyttöön sekä asiakkaalle tyypilliseksi arvioituun energiakäyttäytymiseen eli niin kutsuttuun sähkön kulutuksen tyyppikäyrään. Kilowattitunti on yleisin kulutetun sähköenergian yksikkö ja tarkoittaa energiaa, joka kuluu käytettäessä kilowatin tehoa tunnin ajan. Sähkölaitteiden tehon voi lukea niiden niin sanotusta arvokilvestä. Esimerkiksi hehkulampun teho on 60 wattia, hiustenkuivaajan yksi kilowatti ja sähkökiukaan kuusi kilowattia.

Seuraavaksi lasku kertoo itse laskutetut summat. Kohta (5) sisältää sähkön siirtopalvelun, joka voi jakautua perusmaksuun ja mittalaitemaksuun, jotka ovat aina kiinteitä, sekä kulutusmaksuun ja sähköveroon, jotka määräytyvät käytetystä sähkön määrästä.Kohta (6) kertoo vastaavalla tavalla sähköenergiasta. Tässä laskutettuina osuuksina ovat kiinteä perusmaksu ja käytetyn energian määrä. Kohdassa (7) on annettu arviolaskun loppusumma yhteensä ja kohdassa (8) arvonlisäveron osuus. Nämä summat tarkistetaan toteutunutta käyttöä vasten seuraavassa sähkön tasauslaskussa. Lopuksi kohdassa (9) on laskettu arvioidun sähkön käytön perusteella, minkä keskihinnan käyttäjä on maksanut sähkön siirrosta ja sähköenergiasta.

Tässä kuvassa selitetään sähkön tasauslasku. Kohdat (1) ja (2) sisältävät arviolaskun tapaan tiedot sopimusnumerosta, asiakasnumerosta ja käyttöpaikasta. Kohdassa (3) on ilmoitettu tasauslaskun kausi: tässä tasattava ajanjakso on vuosi. Kohta (4) kertoo kyseisellä ajanjaksolla toteutuneen sähkön käytön. Usein tässä kohdassa ilmoitetaan myös luetut mittarinlukemat.

Kohdasta (5) alkaen ilmoitetaan toteutuneen sähkön käytön mukaiset maksut. Sähkösiirtopalvelu (kohta (6)) jakautuu arviolaskun tapaan perusmaksuun, mittalaitemaksuun, kulutusmaksuun ja sähköveroihin. Myös sähköenergia (kohta (7)) on jaettu perusmaksuun ja kulutusmaksuun niin kuin arviokin. Kohdassa (8) toteutuneen käytön mukainen summa on laskettu yhteen. Kohtien (9) ja (10) alla kerrotaan puolestaan siitä, mitä vuoden kuluessa on arviolaskutettu. Tasauslaskun lopulliseen suuruuteen päästään vähentämällä toteutuneesta käytöstä arvioidun käytön mukaiset maksut (kohta (11)). Tässä tapauksessa arvioitu sähkön käyttö (5100 kWh) alittaa toteutuneen sähkön käytön (5500 kWh), joten tasauslaskussa maksetaan tämä erotus. Kohta (12) sisältää arvonlisäveron. Kohta (13) taas kertoo toteutuneen sähkön käytön mukaisesti sen, mitä keskihintaa käyttäjä on maksanut sähkön siirtopalvelusta ja sähköenergiasta.

Linkkejä:

• Energiamarkkinavirasto (2006):Sähkön hintatilastot
• Energiamarkkinavirasto (2006):Tietoa virastosta.
• Sanna Selikare (2004): Sähkölaskun ymmärrettävyydessä esiintyvät ongelmat. Diplomityö: Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden osasto.